Tunturisukset tulivat ensimmäistä kertaa tutuksi kun noin 10 vuotta sitten kävin ruotsalaisten opiskelukavereideni kanssa talvivaelluksella Östersundomin tuntureissa. Yövyimme Svenska Turistföreningenin (STF) tunturiasemalla ja teimme sieltä käsin päiväreissuja lähituntureihin - voin ehdottomasti suositella! STF:n tunturiasemalla majoittuminen oli mukavaa ja kätevää ja näitä tunturiasemia (fjällstation) löytyy useita pitkin Ruotsia.
Sain tuolloin lainaksi kaverini äidin tunturisukset. Muistan, että niissä oli suomupohjat, mitä hieman kummastelin. Viimeksi lapsena olin sellaisilla hiihtänyt. Lisäksi sukset olivat melko painavat, koska niissä oli niissä teräskantit. Ja monot olivat kuin vaelluskengät. Suksilla pääsi kuitenkin erittäin hyvin kelkkauraa pitkin nousemaan tunturiin ja päivisin niillä pystyi laskettelemaan tunturin rinteitä alas.
Aiemmin olemme Ylläksellä hiihtäneet pääasiassa perinteistä. Välillä kuitenkin kun käydään korkeammalla tunturissa (esim. Låktatjokan tunturiasemalla Riksgränsenillä yli kilometrin korkeudessa), on tullut todettua, että tunturisuksille olisi käyttöä. Perinteisen sukset kun väpättävät kovasti vaativimmissa laskuissa ja ohjaaminen ilman teräskanttia on mitä on. Ylläksen laduista suurin osa ollaan jo hiihdetty moneen kertaan, joten kaipuu päästä käymään latujen ulkopuolella on kasvanut. Päädyimme siihen, että tunturisukset olisi järkevä hankinta. Viime keväänä perehdyin asiaan, ja onneksi Ruotsista ja Norjasta löytyi kattavasti tietoa uusimmista vaihtoehdoista.
Tiesin, että halusin suomupohjaiset sukset, sillä olemme laiskoja huoltamaan suksia. Lisäksi markkinoille oli tullut malleja, joihin nousukarvan saattoi asentaa ja irrottaa tarpeen mukaan, mikä kuulosti kätevältä. Koska liikumme paljon myös metsässä/suolla, halusin suksille kantavuutta, joten valitsin hieman leveämmät. Koska suksilla on tarkoitus suksilla myös laskea, halusin muotoillut sukset. Näillä kriteereillä tilasin kokeilematta kaksi suksiparia.
Ja ollaan kyllä oltu tyytyväisiä! Viime kevään kantohangilla hiihdimme mökin lähettyvillä metsässä ja suolla. Tämän vuoden puolella ollaan huiputettu Aakenus ja Pallaksen rinteillä käyty leikkimässä! On aivan mahtavaa laskea suksilla puuterilumista rinnettä alas🤩 ja nouseminenkin on todella mukavaa kun on kunnon pito. Nousukarvoista on ollut paljon apua ja ne ovat toimineet moitteettomasti. Seuraavaksi suunnitelmissa olisi käydä lumiturvallisuuden peruskurssi. Kun kerran tunturissa vapaammin liikkuu, niin perusasiat tulisi osata - jos ei itsensä niin muiden pelastamiseksi. Merkattuja reittejä pitkin liikkumisen olemme arvioineet riittävän turvalliseksi.
Pikku-E ei ole vielä päässet kanssamme tunturisuksiretkille: pitää katsoa kun hieman isommaksi kasvaa, miten pystymme retkeilemään yhdessä tunturissa. Voisiko ahkiossa tulla matkaan tai alkaako itse hiihtämään🙃. Tunturisuksista on muuten ollut hyötyä myös laskettelurinteessä opetettaessa Pikku-E:lle laskemista, koska tunturisukset monoineen ovat normaalivehkeitä huomattavasti kevyemmät ja ketterämmät.
