Alkukauden hiihdot

Alkutalvi oli tänä vuonna kylmä mutta vähäluminen. Kovat pakkaset alkoivat jo marraskuussa. Pitkään saatiin tyytyä hiihtelemään ensilumenladulla, joka onneksi mahdollisti hiihtokauden aloituksen jo marraskuun puolella.

Ylläksellä tilanne muuttui lopulta kunnolla, kun lunta tuli kerralla reilusti. Hetken aikaa näytti jo siltä, että hiihtokilometrit lähtisivät toden teolla kertymään, mutta sitten tulivat pakkaset, jotka näyttävät jatkuvan viikko viikon perää.

Kaamoksen valoissa taivas on kuitenkin ollut uskomattoman kaunis: vaaleanpunaisia pastellin sävyjä, pehmeää hämärää ja hiljaisuutta. Ladulla ei todellakaan ole ollut ruuhkaa, ja tästä ollaan nautittu. Silti jopa –40 asteen lukemat ovat pistäneet vastaan, ja pitkät lenkit ovat saaneet jäädä odottamaan. On tullut hiihdettyä lyhyitä, mutta sitäkin kauniimpia lenkkejä, sellaisia joissa hetkeksi saa pysähtyä nauttimaan sydäntalven taiasta.

Hiihtokilometrien sijaan aikaa on kulunut paljon myös rinteessä, mikä ei ole ihme, sillä se on nykyään Iso-E:n lempiharrastus. Inversiosta on ollut apua, ja usein rinteissä on ollut huomattavasti lämpimämpää. Rinnepäivät ovat tuoneet talveen vauhtia ja iloa, vaikka pakkanen onkin paukkunut. Nyt katse alkaa jo kääntyä kohti kevättä. Innolla jo odotetaan valoisampia päiviä, lauhempia kelejä ja pitkiä hiihtoretkiä kevätauringon paisteessa!