Hybridiretkeilyä Velhon kodalle

Syksyn ruskaretkeily on meillä jatkunut hybridimuodossa: olemme valinneet reitit niin, että perille on päässyt monella tapaa – lastenrattailla, 20-tuumaisella pyörällä, jalan, ja välillä yksi meistä on saapunut Ylläsjärveltä asti maastopyörällä, niin että aikuinen saa päivän hikilenkin tehtyä.

Kesänkijärvi on vakiintunut suosikkikohteeksemme, mutta tällä kertaa halusimme kokeilla uutta kohdetta. Suuntasimme nelistään Velhon kodalle – ja testasimme, miten retki sinne onnistuu koko porukalla.

Äkäslompolosta käännyimme kohti Kaulavaaraa ja jätimme auton Reittitien ja Sähköasemantien risteykseen. Tien laidassa oli hyvin tilaa parkkeerata, ja opastekyltit Velhon kodalle löytyivät heti tästä kohdasta. Alkuun kuljimme leveää soratietä, joka oli mainio lastenrattaiden työntämiseen. Myös 20-tuumainen pyörä ja sen pieni kuljettaja etenivät sujuvasti.

Jonkin matkan jälkeen tie haarautui – vaikutti siltä, että rinnakkain kulkee useampi polku, kaikki kuitenkin suunnilleen samaan suuntaan. Noin 1–2 kilometrin kohdalla reitti kapeni ja muuttui enemmän metsäpoluksi. Vaikka maasto oli hieman kosteaa edellispäivän sateen jäljiltä, niin kärry ja pyörä kulkivat edelleen ilman suurempia haasteita. Loppupuolella polku leveni taas ja muuttui sorastetuksi. Juuri ennen Velhon kotaa vastaan tuli pieni mutta jyrkkä alamäki, jonka kohdalla pyörä suosiolla talutettiin alas.

Perillä Velhon kodalla palkittiin retkeläiset erinomaisilla munkeilla ja letuilla, näiden takia kannatti ehdottomasti lähteä matkaan! Pienen tauon ja evästelyn jälkeen palasimme takaisin samaa reittiä pitkin autolle. Kokonaismatkaksi kertyi noin 5 kilometriä, eli hieman enemmän kuin tutummalla Kesänkijärven reitillä.

Velhon kodalle pääsee helposti Ylläsjärveltä myös maastopyörällä, ja erityisen mukavasti nyt kun Tunturijärven reitti on kunnostettu. Jos kaipaa vaihtelua paluureittiin, voi takaisin polkea Äkäslompolon suuntaan joko Ihmisen ringin kautta tai pidempää mutta tasaisempaa reittiä Kesänkijärven kautta.

P.S. Talvella Velhon kodalle pääsee lyhyempää reittiä, kun kulkee kävellen joen yli. Joen varressa on myös isohko parkkipaikka, joten reitti sopii mainiosti talviretkeilyyn – erityisesti, jos mukana on pienempiä kulkijoita tai pulkka. Toki suht jyrkkää ja joskus liukasta on polulla ollut. Karttaa tutkiessamme huomasimme, että Velhon kodalta olisi periaatteessa mahdollista jatkaa matkaa kohti Hannukaista ja kiertää sieltä Ylläksentielle. Tältä suunnalta reitti olisi todennäköisesti hieman lyhyempi, mutta emme ole kokeilleet (vielä).