Retkeilyä nelistään - Särkitunturi

Yhdessä retkeileminen on mukavaa. Täytyy silti myöntää, että reittisuunnitelmien laatiminen saa ihan uusia ulottuvuuksia, kun mukana kulkevat 1,5- ja 5-vuotiaat lapset.

Pienen (alle 3-vuotiaan) kanssa retkeily on tietyllä tapaa suoraviivaista: päätökset tehdään aikuisen näkökulmasta, ja lapsi kulkee mukana – joko kantorepussa, rinkassa tai kärryssä. Hän ei vielä kyseenalaista reittivalintoja tai vaadi pysähdyksiä jokaiselle muurahaispesälle.

Viisivuotiaan kanssa tilanne on jo toinen. Hänellä on omia näkemyksiä siitä, mihin mennään ja miten. Kärryillä kulkeminen onnistuu enää vain poikkeuksellisesti, ja kävelymatkatkin täytyy mitoittaa jaksamisen mukaan. Tälle kesälle meille onkin löytynyt toimiva ratkaisu: valitsemme reitit niin, että viisivuotias voi pyöräillä ja me aikuiset kuljemme jalan. 20-tuumainen pyörä kulkee kätevästi auton kyydissä ja kuljettaa käyttäjäänsä yllättävän ketterästi maastossakin.

Tällä hybridimenetelmällä olemme retkeilleet muun muassa Kesänkijärvellä, Kahvikeitaalla, Kellostapulin kurulla ja Aurinkotuvalla. Maisemien puolesta yksi upeimmista hybridikohteista taitaa olla Särkitunturi – noin 50 kilometrin päässä Ylläsjärveltä. Parkkipaikkaa oli laajennettu ja reittiä parannettu sitten viime käynnin. Pyörää piti hetkittäin taluttaa jyrkemmissä kohdissa, mutta Iso-E jaksoi hienosti polkea kodalle asti. Siitä jatkoimme koko porukalla jalan viimeisen kilometrin huipulle. Matkaa huipulle tuli reilu kolme kilometriä. Paluumatkalla pidimme tauon laavulla: paistoimme eväät ja vilvoittelimme jalkoja lammessa. Loppumatka olikin sitten vauhdikasta alamäkeä kohti autoa.

Pallaksen seutu on ehdottomasti yksi suosikeistamme – helposti päiväretken päässä, ja maisemat palkitsevat joka kerta. Ja lyhyt automatka ei oikeastaan haittaa, on välillä ihan mùkavaa kun paluumatkalla autossa takapenkki hiljenee ja akuisilla on aikaa kahden kesken vähän jutella ja ihailla maisemia.